Annika Karoliina Viitanen synt. 22.08.1985, Salo 040 727 5692 Kaupunginvaltuutettu, Salo
CV

Luottamustoimet

Kunnallispolitiikka
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Salo, 2013 – 2017
Kaupunginvaltuusto, Salo, jäsen 2009 –
Kaupunginhallitus, Salo, varajäsen 2009 – 2012
Kulttuuri- ja kirjastolautakunta, jäsen 2009 – 2012
Kulttuuri- ja kirjastolautakunta, varajäsen 2008
Varsinais-Suomen liiton kulttuuritoimikunta, jäsen 2011 – 2012

Kokoomus
Salon Kokoomuksen Nuoret ry, puheenjohtaja 2008 – 2014
Salon Kokoomuksen Nuoret ry, hallituksen jäsen 2007 – 2015
Kokoomuksen Salon Kunnallisjärjestö ry, hallituksen jäsen 2008 – 2014
Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry, piirihallitus, jäsen 2009 – 2010
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuusto, jäsen 2009 – 2012

Koulutus

Opetushallinnon tutkinto, Opetushallitus, 2012
Musiikin maisteri (MuM), Sibelius-Akatemia, 2012
Musiikkipedagogi, Turun Musiikkiakatemia, Turku AMK, 2008
Opettajankoulutuksen pedagogiset opinnot, 2008
Ylioppilas, Hermannin lukio,  2004

Työkokemus

Naantalin kaupunki, yläkoulun musiikinopettaja, 1.8.2012 –
Nummi-Pusulan kunta, musiikin lehtori (vs.), 1.8.2009 – 2.6.2010
Salon kaupunki, musiikin lehtori (vs.), 26.8.2008 – 31.5.2009
Kunnat ja kaupungit, luokanopettajan, lehtorin ja sellonsoitonopettajan sijaisuuksia, 2005 –
Salon Hammaslääkäripalvelu Oy, toimistotyö, kesä 2008
Halikon sairaala, puhelinvaihteen ja neuvonnan hoitaja, kesät 2003 – 2006
Vaanelan puutarha, torimyyjä, kesä 2001
Salon kaupunki, koulun siistijä, kesä 2001

Kielitaito

englanti, ruotsi, saksa

Olen 29-vuotias salolainen kaupunginvaltuutettu ja yläkoulun aineenopettaja, jolle innostus ja tulevaisuus ovat kiehtovia sanoja. Haluan olla rakentamassa kannustavaa ja sivistynyttä Suomea, joka mahdollistaa menestystarinoita – siis toimia mahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseksi.

Lapsuuteni oli onnellinen ja monipuolinen – sain kokeilla ja tutustua erilaisiin asioihin. Perheeni arvot ahkeruudesta yhteisöllisyyteen ovat muokanneet paljon omaa ajatteluani. Työn tekeminen tuli tutuksi jo pienenä niin perunannostossa kuin kuorma-auton hyttissäkin. Muistan kävelleeni työmailla tarkastuksilla liian suuri kypärä päässäni ja istuneeni kokouksissa aikuisten juttuja kuunnellen. Joulutontun roolissa sain tutustua sairaalamaailmaan, kun koko perheen voimin veimme jouluntunnelmaa potilaille.

Sain harrastaa sellon- ja pianonsoittoa, kuorolaulua, partiota, jääkiekkoa ja kielikerhoa. Esiintyminen ja erityisesti sellonsoitto olivat luontevia juttuja heti alusta lähtien, mutta jäällä en ollut omimmillani. Jääkiekkoharrastukseni muisteleminen Salon ensimmäisessä tyttöjoukkueessa saakin perheessäni hymyt kaikkien huulille. Jotain luonteestani kertoo kuitenkin muistoni sirklauksen opettelusta. Monet joukkuekavereistani olivat jo opetelleet tekniikkaa isoveljiensä opastuksella. Minulta homma ei tahtonut luonnistua millään. Äitini ehdotti jään reunalta, että voisin tulla jo pukukoppiin. Vastasin hänelle kyyneleet silmissä ja pala kurkussa, että harjoittelen sirkalusta kunnes osaan. Periksi ei anneta!

Myös musiikkiharrastukseni kautta opin harjoittelun merkityksen ja päämäärätietoisen työskentelyn. Esiintymistilanteet olivat minulle aina mieluisia ja tähtihetkiäni oli, kun sai soittaa muiden kanssa yhdessä.

Ensimmäinen kosketukseni politiikkaan ja puolueisiin on muistikuvani mukaan isoisäni hautajaisista. Pappani haudalle seppeleen laskenut miesjoukko teki vaikutuksen pieneen tyttöön yhtenäisyydellään. Äitini kertoi miesjoukon olevan pappani kokoomusystäviä. Kokoomuslaisuuden ja puolueen arvot olen perinyt suvuiltani, mutta valinnan lähteä mukaan puolueen toimintaan vuonna 2006 tein itse. Yläkouluaikoina toimin kouluni oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana ja nuorisovaltuuston jäsenenä. Kun opiskelujen jälkeen vuonna 2008 palasin kotikaupunkiini ja vanhaan yläkouluuni töihin, oli luontevaa asettua ehdokkaaksi ensimmäisiin kunnallisvaaleihini.

Jos olisin noudattanut sukuni mallia myös ammatinvalinnassa, olisin mitä todennäköisimmin löytänyt itseni maanrakennus- tai maatalousyrittäjyyden parista, tai ainakin yksityiseltä sektorilta. Opettajuus on kuitenkin ollut kutsumukseni jo pienestä lähtien. Omina kouluaikoinani koulu oli minulle mieluinen paikka, ja ainut kouluun liittyvä murheeni liittyikin yleensä liian vähään määrään läksyjä. Loma-aikoina karkotin kouluikävääni harjoittelemalla tietämättäni tulevaan ammattiini. Pikkuveljeni ollessa vasta 3-vuotias hän oppi laskemaan allekkain kesäkoulussani, jossa oppimateriaalina toimivat itse tietokoneella tekemäni harjoitusmonisteet.

Tämän hetkisessä työssäni naantalilaisessa yläkoulussa nautin nuorten kanssa työskentelemisestä. On palkitsevaa opettaa nuorille juuri musiikkia, koska musiikillisten tietojen ja taitojen lisäksi saan seurata oppilaissani myös sosiaalisten taitojen, yhteistyökyvyn ja esiintymistaitojen kehittymistä.

Opettajantyöni yläkoulussa antaa hyvät eväät myös poliittisen luottamustehtäväni hoitamiseen. Kouluissa yhteiskunnan mahdollisuudet ja haasteet, suomalainen arki, heijastuu konkreettisella tavalla. Nykyisessä päivätyössäni vaadittavat ominaisuudet kuten kyky neuvotella ja kohdata ihmisiä, taito esittää ja perustella asiansa sekä nopea reagointikyky ovat kaikki myös poliitikolle tarpeellisia ominaisuuksia. Yhteistyön luominen erityisesti vaikeina aikoina on avain onnistumiseen myös politiikan kentillä.

Kun vastaanotin kuntavaalien 2012 jälkeen kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävän, tiesin, ettei valtuustokaudesta 2013-2017 olisi tulossa helppo. Halusin antaa oman panokseni kotikaupunkini kehittämiseen ja huolehtia siitä, että sukupolveni ääni kuuluu päätöksenteossa vastuullisella tavalla. Kokemukseni poliittisen prosessin johtajana ja läpikäymäni poliittinen korkeakoulu kaupunginhallituksen puheenjohtajana antoivat minulle lisäkipinää tehdä töitä politiikan kentillä. Tuloksekas työ kaupunginhallituksessa kannustaa myös jatkamaan vastuullista talouspolitiikkaa.

Luonteeltani olen tulevaisuuteen uskova ja uutta pelkäämätön. Minulle luontaista on toimia yhdessä tehden. Kärsivällisyyttäni olen päässyt kehittämään kuntapolitiikassa. Turhaudun kuitenkin edelleen kuullessani lauseen ”Näin tehdään, koska on aina tehty!”.

Innostuin viime kesänä juoksemisesta, mutta en edelleenkään tunne hiihtoa parempaa liikuntamuotoa. Tykkään käydä kulttuuritapahtumissa, konserteissa ja teatterissa. Nautin ruuanlaitosta ja uusien reseptien kokeilemisesta. Salainen haaveeni omasta ravintolasta saa toistaiseksi herätä henkiin vain kotikeittiössäni! Ystäville ja perheelle kokkaaminen on mukava tapa osoittaa välittämistä.